Huomenna joudun tilanteeseen jossa kohtaan häpeäni, yhden niistä monista. Askel eteenpäin siis.
Menen uimaan. Joudun siis paljastamaan totuuden eli itseni tällaisena kuin oikeasti olen. Ja se jännittää aivan vietävästi! Häpeän kroppaani, kaikkia makkaroita ääh!

Ilmoittauduin vesijumppaan, eka kerta olisi ollut jo viikko sitten mutta en uskaltanut mennä kun oli flunssaa ja ulkona pakkanen. Nyt menen.

Heh, mulla kaksi vanhaa uimapukua vuodelta saha ja kirves. No, molemmat ovat ihan käypiä, jopa sovitin.
Hohhoijaa.
Uiminen on vasta illemmalla huomenna, aamusta omahoitajan tapaaminen.

lisäystä klo 22:
Siis voinko mä mennä uimaan kun mulla tulehdus emättimessä ja lääkekuuri vasta alkanut. Voi jee tämäkin vielä.. Mulla jäisi jo toinen kymmenestä uintikerrasta väliin. Kannattaako mun mennä ja maksaa se koko hinta. Kela jos korvaa jotain niin se viipyy. *raapsraaps*
Tulisko mun mentyä itsekseni uimahalliin uimaan? En tiedä..
Täytyy jutella omahoitajan kanssa taas aamulla. Voi hemmetti.