Unohdin edellisestä kirjoituksesta:
En yksilöi sen kummemmin miksi ja miten tuli keskusteluun tänään yhden ihmisen kanssa oma isäni.
Kysyin suoraan että onko nimi "se ja se" tuttu. Oli, hyvinkin tuttu. Alkuhämmästelyn jälkeen tuntui tosi ihanalta jutella isästäni. Isän outo ja paikoin pistäväkin huumorintaju yms.
Maailma _on_ pieni!
dividers_13.gif


Isä oli mulle niin rakas.
Hän kuoli marraskuussa 2001. 

 353544_22035027.jpg
Tänään taas on siis isää ikävä.
Näitä hetkiä ja päiviä tulee aika ajoin.

Ja menee.

Isällä oli myös tämä keuhkoahtaumatauti.
Syöpää muualla kehossa myös.