Selvästi mieli piristyy kun katselen mitä pieniä mullasta jo esiin tulee. Tulppaaneja yms.
Muutin asuntoon viime huhtikuussa ja siitä lähtien olen ollut heikossa hapessa, pihaan en paljoa ole satsannut, muutamia siemeniä sinne heittelin jotta jotain kasvua sain jo viime kesänä, auringonkukkia ja sekalaisia kesäkukkia. Sipulikukat on edellisen asukkaan jäljiltä. Nurmikko kerkesi kuivua ennenkuin sain aikaiseksi kasteluletkun hankkimisen. Hohhoijaa.. No, tänä vuonna jos kykenisin alusta asti pitämään vähän paremmin huolta, saisin kauneutta ympärilleni.
Hieman on sellainen väsähtänyt olo. Vasen käsi pikkasen kipuilee ja olo "huuruinen, usvainen". Johtunee eilisestä piikistä kai. Otan varoen tämänkin päivän.
Mielessä on pitkään ollut tarve pyytää apua. Se on mulle tosi vaikeaa. Nyt tiedän tarvitsevani pihan kanssa jeesiä, en millään kykene multasäkkejä saamaan tänne ilman kuljetusapua. Veli puhui taannoin verestävänsä autonajotaitoaan, hällä auto mutta kumppaninsa yleensä ajaa. Nyt mun pitäisi rohjeta kysymään josko kuskina toimisi useamman ison säkin kuljetukseswsa ja samalla jos poraisi ulos köynnöksille reiät koukkuja varten. Makuuhuoneen seinään pitäisi myös pari reikää porata, saisin seinävaatteen vihdoin paikalleen. Miten tää onkin niin vaikeaa, pyörittelen asiaa vain päässäni enkä saa aikaiseksi kysyä.
Kommentit