Kuume nousemassa, 37,5 mikä mulle on jo särkyä ja heikotusta aiheuttavaa, jalat ei kanna ja istuminen tuottaa tuskaa. Pahus.
Syksyinen keuhkokuume oli kuumeeton.. Ei tämä siltä vielä ihan tunnu mutta en haluaisi riskeerata. Pelkään miten selviydyn lääkäriin (jos ajan edes saan, toinen ja pahempi vaihtoehto on TAAS mennä päivystykseen tuskissaa muutamaksi tunniksi odottelemaan. Auto olis tällaisissa tilanteissa enmmän kuin ihana. Ja apteekkiin.. *huoks* No, se on aamun asia.
Tosiaan aamuksi pitää laittaa kello soimaan ja yrittää saada akuutti aika.
278112_fever.jpg
Tuntuu vaan nyt kyllä keuhkoissa aika raskaalta, ahdistää eikä lääkkeet tuo helpotusta. Itkettää. En jaksa olla koko ajan varpaillaam oireiden kanssa. Koen etten uskalla sopia mitään kohtaamista varmaksi ennakkoon, päivä sitten näyttää. Jo yksi pettymyksen tuotto lapsenlapselle peruutuksen muodossa oli, viikon pääästä en haluaisi taas tehdä samaa hälle.

Työtoiminnan haluan kyetä hoitamaan. Siellä ei ole tuuraaja eli jos en mene, ovet ovat lukossa. Ja siitähän riemu repeää. Huonossa hapessa en edes kykene viemään lappua ovelle. Paineita liikaa tässä taas.
Ja mua surettaa, itkettää.
Ainut positiivinen asia on että nyt ei tupakka maistu eli tässä on nyt "se hetki" Zybanin kanssa, vihdoin.

Nyt olen juonut kuumaa niin että korvista tulee ulos: erimakuisia teelaatuja hunajalla ja ilman, jnejne
Voikaatten muut paremmin
bears_47.jpg
Uneen aika vaipuu nyt, ei auta muu, taju menee eikä kauheasti hymyilytä
Kiitos seuraamisestu kuitenkin,
ajatus siitä että jos siellä soskus kurkkaa helpottaa tällaista yksinäistä eläjää.
Kiitos ..
prod_791_23373.gif