Tänään sitten lopulta sovittiin viimeiset käynnit psykpolilla, toukokuussa kaksi kertaa ja sitten se on ohi. Laittavat lähetteen terveysasemalle. Otan lähipäivinä yhteyttä terveysaseman hoitajaan, selvitän mahdollisuuteni käydä siellä keskusteluja.. Onkohan sellainen mahdollista? Kysymällä se selviää.

Vähän on orpo olo. Tiedän jo olevani paremmassa kunnossa henkisesti kuin takavuosina eli sikäli on varmastikin oikea aika siirtyä ns eteenpäin. Mutta surua tunnen myös kun joudun luopumaan hoitajastani. Oli selvästi jo pientä haikeutta molemmin puolin ilmassa tänään, ihan hirvittää seuraavat kaksi kertaa. Voi tulla itku. Mutta haitanneeko tuo, tulee jos tulee. Yksi luopuminen edessä.


Keilailussa ei tapahtunut tänään mainittavaa, tulokset jäi alle sadan molemmissa eli huonosti meni mutta hauskaa oli.