Molempien kohdalla joudun kuuntelemaan ärtymiseen asti kuinka heillä on kädet täynnä töitä, ihan jopa listasivat töitään jotka eivät tosiaankaan liity minuun eli olen aivan ulkopuolinen ja syytön niihin. Tulevan omahoitajan kanssa kuulemma enempi keskitytään fyysiseen puoleen. Sekin on hyvä mutta riittääkö se auttamaan mua arjen jaksamisessa..?
Ahdistaa olla purkauksen kohteena. Taas kerran. Tuskin tuollaisesta on mulle mitään apua, päinvastoin. Taidan jäädä ajatuksineni jatkossa aika yksin niin työsaralla kuin hoitopuolella. Pikkasen pelottaa miten pärjään.
Tosiasiassa mulla ei toukokuun jälkeen ole henkilöä jonka puoleen voin kääntyä oikeitten asioitteni kanssa, läheisiäni en voi kuormittaa. Ystäviäkään en halua kuormittaa. Helpointa on kun joku saa maksun siitä kuuntelemisesta. Sellaista tukea en siis jatkossa saa. Saa nähdä.
Onneksi on vielä ne kaksi käyntiä nykyisessä paikassa, voin tästä siellä keskustella.
Nyt unille, hyvää yötä.
Kommentit