Raitiotievaunu pysähtyi liikenteessä, katsoin ikkunasta ulos ja kas, kirkko kaikessa komeudessaan auringonvalossa korkealla mäellä. Juuri se kirkko jonka uumenissa äidin uurna on. Siinä seistiin aika kauan, liian kauan. Puistatus/ahdistusolo tuli, ihankuin äiti sieltä korkealta taas ilkkuisi ja irvailisi.
Mistä tuli moinen: ilmeisesti siitä kun on taas vuosipäivän tienoo. Kaksi vuotta sitten oli saattohoito meneillään, heinäkuun lopulla äiti sitten kuoli.
Ravistelee äitisuhde edelleen. Kipeästi.