Huomenna tuleepi poju, vanhempiensa työvuorot muuttuivat viikonloppuna niin paikkailen.
Outo juttu: on tosi kiva nähdä poju mutta toisaalta en millään jaksaisi. En hihku sisäisesti riemusta. No, kai se muuttuu vielä ilontunteeksi. Ja muuttuukin koska reilu kuukausi on siitä kun viimeksi on nähty, puhelimessa muutama kerta puhuttu.

On vaan jotenkin niin veto loppu..

Image and video hosting by TinyPic