Ja kuitenkin sinne mennessä sydän hakkasi jännityksestä ja kädet tärisivät, hikoilivat. Pelotti että osaanko olla, käyttäytyä yms tyhmää. Bussimatka oli aika kamala. Onneksi loppumatkasta tuli kyytiin samaan osoitteeseen matkaajia joiden kanssa jutustellessa unohdin sitten jännittää. Kuitenkin perillä oli paikka paikoin ulkopuolinen olo, arkailen niin kovin vävyn puolen sukulaisia edelleen. Omani jo tuntevat/tietävät ongelmani.
Kunnialla selvisin ja nyt olen aika väsy.
Täytyy mennä nukkumaan. Vaikka sairasloma vielä jatkuu, on huomisaamuksi sovittu pieni, harmiton tapaaminen pomon kanssa ja se tietenkin taas jännittää.. Yöunet tulkaa ja tainnuttakaa, please!
Good night!
Kommentit