Juu. Kun käsillä vuosi jolloin tasakymmen täyttyy tulee kutsua jos minkälaiseen tutkimukseen. Hyvähän se mutta jotenkin tuntuu että olen jo muutenkin kurkkua ja kalenteria myöten täynnä juoksemisia kaikenlaisissa tarkkailuissa. Tuntuu että inhimillinen puoli minussa on nyt jäänyt ihan taka-alalle. Ja niinhän se oikeastaan onkin: terveysasemallakin keskitytään lopultakin enää vain fyysiseen puoleen, muuhun ei aika riitä. Henkisen puolen kanssa taiteilen ypöyksin. *huokaus*
No hyvähän se tietenkin on että huolehditaan ja tutkitaan mutta nyt ei tämä masentunut minä jaksaisi, tulee tunne että romuhan tässä on kaikinpuolin ja lisää selviää noissa rutiinitutkimussa mun tuurilla. Siis nuo mammografiat, papat yms. Ajatus lentää aikaakin varatessa tietenkin niin että jopa oireita on olevinaan..
Hohhoijakkaa..
Kandee tulla keski-ikäiseksi. Eikä tosiaankaan jalka taivu noin!!