No, huomiseksi sain peruutusajan kuitenkin ja ilmeisesti sitten haluaa laittaa mulle lähetteen takaisin psykpolille josta mut kirjoitettiin ulos reilu vuosi sitten. Ja jonotusaikahan sinne on kuukausia eikä ole varmaa että edes pääsee..
Kovin olen nyt alavireessä, masentunut. Synkkiä ajatuksia mielessä paljon, tulevaisuus pelottaa kun näitä fyysisiäkin kremppoja tässä koko ajan on ja ilmeisesti vaan pahenee. *huokaus*
Toivoton olo.
Onneksi nykyisin jo muistan lapset ja lapsenlapset (kohtahan heitä on jo kaksi!) eli mua tarvitaan ja olen tärkeä, heille. Se ajatus kantaa kuitenkin.
Kommentit