maanantai, 28. huhtikuu 2008
Hengittää itse!
Kääntyi heti ääneni suuntaan ja kyyneleet valuivat molemmista silmistä eli tunnisti!
Kaikki on vielä mahdollista!
Toki takapakkiinkin täytyy varautua mutta päivä kerrallaan mennään. Paljon on jo edetty näinkin lyhyessä aikaa. Ehkä lähiaikoina voidaan siirtää jo tavalliselle osaastolle.
Pyydettiin pojan vaatteet ja tavarat. Veriset ja risaiset heitettiin pois, muut vei miniä kotiin.
Kotimatkalla bussissa purskahdin itkuun, nyt helpotuksesta.
Kommentit