Tuohon edelliseen lisään sen että lasten isä siis ilman muuta menee joka päivä katsomaan, siitä ei keskustella. Oli siis eilenkin.
No se siitä aiheesta. Pakko oli purkaa tuokin ja kai se helpotti.

Eilen oli muutakin jännitettävää: tytär passitettiin neuvolasta Naistenklinikalle kun jo pikkasen enteili babyn ulostulohalukkuutta. Mutta ei nyt onneksi vielä. Kriittisin aika onneksi on jo ohitettu eli pikkuinen olisi kehittynyt jo mutta ihan hyvä jos jaksaisi vielä siellä masussa turvassa olla. Osaisi äitinsäkin sitten enemmän iloita uudesta ihmeestä kun veljensä tilanne parempi.

Niin paljon on tässä päällekkäin tunteita pienessä päässä. Suurin osa tuskaa, surua ja pelkoa.
Hysteerisesti miniän kanssa kyllä naurettiinkin: pojan oli viime viikolla tarkoitus mennä parturiin mutta laiskuuttaan ei sitten jaksanut. No, anti olla kun näkee nykyisen kampauksensa!