Itse olen vajonnut todella syvälle masennuksen syövereihin, hajonnut palasiksi vaikka poika selvisi kuin ihmeen kaupalla rajusta onnettomuudestaan. Ja vielä näin nopeasti!
Viikko sitten nostettiin masennuslääkitystä mutta ainakaan vielä ei ole siitä mitään apua ollut.
Lisäksi, jo ennen onnettomuutta mulla ilmeni näitä paniikkikohtauksia joita nyt on tullut aika tiheään.
Nytkin pumppu hakkaa ja hiottaa kun ajattelenkin huomista töihin menoa. Kykenenkö vai onko mun oikeasti nyt ryhdistäydyttävä ja poistettava se stressi elämästäni..?
Tiedän että se helpottaisi vaikka rahatilanne huononisikin, muita kanavia mulla pienesti kuitenkin on pieniin lisätuloihin.
Pitäisi kyetä ainakin käymään työpisteessä hakemassa omat tavarat pois ja sitten voisin luovuttaa työnantajalle avaimet yms tilpehöörit. Voisin jättää sen taakseni. Sehän kuitenkin stressannut jo ainakin puoli vuotta.
Kohta tyttökin synnyttää ja pojun "sairaalakassi" on jo täällä odottamassa jos äkillinen kuskaus tänne tulee. Voisin elellä tätä elämää päivä kerrallaan näiden oman elämän tilanteiden kanssa.
On vaan jotenkin niin kovin vaikeaa saada työnantaja ymmärtämään, yrittävät jos minkälaista suunnittelua nyt etten lähtisi. Mutta. "Kuntouttava työtoiminta", onko tämä enää sitä? Ei.
Kommentit