Poikaa testailtiin tänään kaikenlaisin testein, myös psykologin keskustelussa oli. Psykologi soitti pojan luvalla minulle tiedustellakseen olemmeko me läheiset huomanneet pojassa muutoksia entiseen. (Arvaatte varmaan että pelästyin kun puhelu sairaalasta tuli..)
Ainoa asia jonka olemme huomanneet on pojan tarve puhua asioista aika pitkään ja hartaasti. Puhe ei poukkoile vaan tuntuu että ikäänkuin varmistuksen varmistukseksi haluaa että tulee ymmärretyksi.
Olihan hällä tajuihinsa tultuaan muutama päivä jolloin haki sanoja ja joutui jopa tuskaisena pyytämään apua kun ei sanaa aina löytynyt. Muita muutoksia emme ole havainneet vaan poika on ihan kuin ennenkin.

Tällä erää erinäisiä labrakokeita lukuunottamatta poika on kotiutettu kokonaan, jälkitarkastuksia vain tiedossa! Siis oikeasti kaikissa kokeissa pärjäsi ihan normaalisti. Tämä on kokonaisuudessaan niin upea ja uskomaton juttu etten oikein pysy mukana! Mutta ihanaa!

Poika suhtautuu tulevaisuuteensa ja mahdollisiin takapakkeihinkin positiivisesti. On valmis ottamaan kaiken avun mitä saa, valmis kaikkiin kokeisiin mitä tarvitaan jatkossakin. Ja se jos mikä auttaa kuntoutumisessa tietenkin myös. Yhdessä vaiheessa oli "kiire" töihin, nyt jo suhtautuu siihenkin niin että niin pitkä loma kuin vain annetaan ja piste.