Sairaalassa odotti yllätys: poika oli siirretty teholta pois osastolle! Puhui jo lauseitakin torkkujen välissä ja tarkisti myös että onhan varmasti työpaikalle ilmoitettu. Voi toista.
Hetkittäin kovinkin ahdistunut ja itkuinen mutta paljon rauhallisempi kuin ennen. Oli jopa kerran käynyt omilla jaloilla WC:ssä parin hoitajan avustuksella.
Oli saanut jo mehukeittoa ja maitoa, meidän läsnäollessa jo puputti leipää ja hieman keittoa.
Oikean puolen käsi toimii hieman huonosti vielä mutta kuntoutuu kyllä. Tuskastuu kyllä avuttomuuteensa mutta kaipa se siitä. Parempaan on siis taas menty.

Nyt osastolla voikin sitten olla pidempiä rupeamia eli päivistä tulee matkoineen pitkiä.

Onkohan tämä väärin kirjoittaa tänne näin paljon hänestä.
En tiedä, täytyy miettiä.
Nyt vain on ollut pakko.

Nukkumaan mentävä nyt.