Poikaa ei siirretäkään Helsingin rajojen ulkopuolelle (mikä tuntuikin ihan hullulta!) vaan odottaa kuntoutuspaikkaa aivan kotinsa läheltä. Oli joku väärinkäsitys tuossa eli väärää tietoa annettiin meille ensin. Nyt on toipunut jo niin että kunhan saavat suolatasapainon kuntoon, saattavat jopa päästää kotiin odottelemaan kuntoutuspaikkaa. Osastolla hällä menee hermot kun ei mitään aktiviteettia ole, ravaa edestakaisin ilman mitään järkevää tekemistä.
Positiivisesti suhtautuu kuitenkin kaikkeen edelleen, hyvä asia kuntoutusta ajatellen.
Mä olen kauhean paljon miettinyt irtisanoutumista töistä. Koen sen taakaksi, ylimääräiseksi rasitteeksi. Ja sitähän se on ollutkin jo pitkään mutta nyt kun olen taas joutunut olemaan sieltä pois, tunnen suurena painolastina ja poden syyllisyyttä. Kierre on siis valmis taas.
Ahdistaa pelkkä ajatteleminen.
Nyt unille, hyvää yötä
Kommentit