Koko kesä mennyt keskustelutaukona psykpolilla omahoitajan loman takia. Ensi viikolla ensimmäinen aika pitkään aikaan. Mistä siellä puhua kun tiedän jo ennakkoon että alasajoa on sekin kuitenkin taas syksyllä. Pelottaa sitoutua kun kuitenkin tuntuu että jää kontakti taas kesken, siirtävät taas jossain vaiheessa terveysaseman puolelle.
Mitä minä tarvitsen: säännöllistä ja luottamuksellista keskustelukontaktia ilman jatkuvaa menetyksen pelkoa. Kun koko ajan on lopun alku ilmassa niin huomaan panttaavani asioita sisälläni.

Yhteen suuntaan olen availemassa yhteyttä.. Seurakunnan diakoniin sain kontaktin poikani onnettomuuden kriisivaiheessa. Kokemus tuntui hyvältä. Hänkin on nyt kohta palailemassa lomilta ja alustavasti on sovittu jonkinasteista yhteistyöstä syksyn tullen, suunnitelmia on ilmassa.
Mä en pärjää yksin, se on mulle tullut jo selväksi. Ja ulkopuolinen taho on mulle helpoin, en kuormita läheisiä elli uskaltaudun olemaan avoin, kyseenalaistamaankin asioita.

Tänä viikonloppuna olen ollut tukahduttavan ahdistuksen ja paniikin vallassa.
Talon putkiremontti ollut kyllä suunnitelmissa mutta kuulin juuri että minua koskeva osuus remontissa mahdollisesti alkaisikin jo syyskuussa! Aikaa ei siis järin paljoa ole..
Ja jos aiemmat tiedot paikkansa pitävät saattaisi asuntoni kohdalla tulla kysymykseen koko asunnon totaalinen tyhjentäminen koska joutunevat pahimmassa tapauksessa avaamaan lattiat kauttaaltaan.

Asunto olisi siis muutamia viikkoja asuinkelvoton kirjaimellisesti. Ja terveydestäni johtuen kaikkien tavaroitteni siirtäminen johonkin väliaikaissäilöön vie multa hengen, en kykene siihen.
Kaksi vuotta sitten muuttaessani huomasin että tosiaan oli viimeinen muutto jonka kykenen näillä voimilla ja happikapasiteetilla tekemään. Sen jälkeen on voimat menneet vain alamäkeä..

Vuokralaisena en ole virallisia tietoja saanut, vuokranantaja on lomalla joten ainakin toista viikkoa vielä joudun kärvistelemään epätietoisuudessa remontin alkamisen suhteen.

Olen nyt harjoittanut mm rentoutumista huonoin tuloksin, rauhoittavaa olen joutunut ottamaan kun epävarmuus saa mut panikoimaan.

Lisänä rikka rokassa:
Pyrin itse olemaan lukematta kaikkia tappo-, murha-, ym juttuja. Sain kuitenkin mutkien kautta enemmän tietoa lehdissä paljon puhuttaneesta kampaajan surmasta. Jotain juttuja siinä jäi mua kalvamaan ja niinhän se sitten oli: olen käynyt ko henkilöllö hiusten leikkuussa lähinnä siksi kun mainosti näin eläkeläisille mukavaa alennusta. Nyt sekin asia ikäänkuin vyöryi niskaan, oksetti ajatellakin hänen mahdollisia viimehetken kamppailujaa ja hätäänsä.. En tuntenut lähemmin mutta silti tuntuu todella pahalta.

Image and video hosting by TinyPic