Mulle soitettiin, tarjottiin ihanaa suht uutta sohvaa joka kuitenkin liian iso mun kotiin. Kehoitin soittamaan edelleen vävylle koska heillä tilaa ja huonokuntoinen sohva. Jostain syystä sitten soitin tyttären kännykkään asiasta ja hän siellä kiukkuisena jossain kuppilassa, kännissä. On kuulemma riita päällä kotona. "Kai mulla oikeus lähteä kapakkaan joskus vapaapäivänä". Jankutti kaikkea sekavaa siitä kuinka hältä ei kysytty sohvasta mielipidettä vaan on jo sovittu että sohva tulee ensi viikolla..yms yms, aika sekavaa huutoa tuli korvaan. Lopetin puhelun lyhyeen.

Tiedän että hän tykkää siitä sohvasta. Nyt on vaan taas "ei millään mitään väliä"-tilanne.

Sydäntä raastaa taas. Tulen aina niin surulliseksi kun kohtaan näitä tilanteita.
Happi loppuu ja itken taas vuolaasti.
Toivottoman tuntuista. Kaikki.