Nämä sekavat olotilat, pelot ja ahdistukset.
Kai näitä on jokaisen ihmisen elämässä aika ajoin? Näistä vaan pyristellään eteenpäin? Ei kaikille ole koskaan ollut tarjolla keskusteluapua ja silti ovat klaaranneet. Ehkä mä ylireagoin, panikoin vain kun uusi tilanne alkamassa? Koen oloni turvattomaksi vaikka eväitä olen saanut, yhteystietoja on mahdollisen hädän hetkelle, tahto elääkin on palautunut, suunnitelmia ja unelmia on. Ehkä pelkään suotta, on aika kasvaa. Uusi aina pelottaa.
Torstaina 31.05.2007 on se vihoviimeinen keskusteluaika.