~~~~~~
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois
(Arja Saijonmaa/Ystävän laulu)
~~~~~~
R.I.P Kirka 22.9.1950-31.1.2007
"Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Tahdon ennen kuin on myöhäistä
Mä kuulla sen
Kun taas saavun
Luotas löydän kaiken entisen
Nään jo sen, hetken viimeisen
Enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin
Hetki lyö, riittänyt ei yö
Mukaan tulla et sä voi
Nyt lausun sulle näkemiin
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Luotas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Vaan nyt tiedän
Että sulle kuulun ainiaan
Muistan kyynelsilmät
Jotka jäivät katsomaan
Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Tahdon ennen kuin on myöhäistä
Mä kuulla sen
Kun taas saavun
Luotas löydän kaiken entisen"
(Kirka, Hetki lyö)
~~~~~~
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.
Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.
Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein...
Minä niitäkin rakastin.
Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat.
(Lähtevien laivojen satama/
Sanat: Oiva Paloheimo)
~~~~~~
Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
chorus..
Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan
Niin poika kiskoo pojan unta sikeääkehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet
chorus
chorus
(Yö:Ihmisen poika)
"Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan
Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää
Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee
elämän nälkä
eteenpäin rohkaisee
Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin
kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo
Ja silloin kun henkäys aamutuulen
se täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimein herättää
Elämän nälkä ..."
(Pave Maijanen /Elämän nälkä)
~~~~~~
"Myöhemmin
Luovutan. Nyt mä luovutan.
Tähän aikaan aamusta mitään en voi tehdä millekään.
Antaudun. Joo, mä antaudun.
Lattialla, pölyssä makaan.
Me ollaan niin kuin oltaisi ihan unohduttu tähän, pysähdytty paikoilleen.
Hei, auta vielä vähän. Unohdutaan tähän.
Teen sen, mitä täytyykin - myöhemmin
Tunnustan. Joo, mä tunnustan.
Mulla ei ois tällaiseen varaa. Varastan sun aikaas ja
tahtoisin, mä tahtoisin
viivytellä viimeistä sanaa ja olla niin kuin oltaisi
ihan unohduttu tähän, pysähdytty paikoilleen
hei, auta vielä vähän. Unohdutaan tähän.
Teen sen, mitä täytyykin Korjaan, minkä särjinkin.
Korvaan sen ja enemmänkin. Vannon. Vannon.
Vielä voidaan jäädä tähän. Paikalleni palaan vähän myöhemmin.
Kuin oltaisi ihan vahingossa tähän pysähdytty paikoilleen.
Auta mua vähän unohdutaan tähän. Korjaan kaiken myöhemmin.
Voin vielä vähän unohtua tähän pysähtyä paikoilleen.
Jäädään tähän vielä ihan vähän.
Teen sen mitä täytyykin, mut myöhemmin"
(Jonna Tervomaa/ Myöhemmin)
~~~~~~
