On se kaksi työpäivää mulle enemmän kuin riittävästi: eilisilta meni nukkuessa, pari tuntia hereillä ja taas kirjan kanssa sänkyyn, unihan se sieltä tuli. Viime yö meni jopa ilman painajaisia! Tänään vapaa, ei mitään ohjelmaa!

Olen aika väsynyt ja voimaton.
Mietityttää paljon ihmiset, ihmissuhteet. Olen viime päivinä sattumalta törmännyt useampaankin tuttuun jotka haluaisivat verestää vanhoja muistoja, tapailla. Mua tällä hetkellä ahdistaa, en halua aktiivista seuraelämää. Miksen? En totisesti tiedä! Valitan kuitenkin yksinäisyyttä yms. Aika sekaisin taidan olla.
Vaan totuuden nimissä on sanottava että nämä ihmiset eivät täytä mun tarpeita, enemmänkin toisin päin. Olisin empaattinen kuunteleva lähimmäinen heille, palattaisiin vanhaan kuvioon taas. Siihen en halua mennä, mun voimat ei riitä. Olen siitä jo kertaalleen itseni riuhtaissut irti.

Ikävintä tässä on se että parikin näistä ihmisistä sattumalta asuu ihan tässä lähistöllä, selvisi nyt vasta. Toivon tällä hetkellä kovasti että saan kotini pidettyä "salassa".

Taidan olla aika outo.

Edit:
Lisäksi olen vasta nyt tajunnut erään ihmisen olevan aika erilainen kuin alkuun luulin, edessä toista ja takana ihan muuta. Pettynyt siis olen jälleen kerran. Tämä pettymys nyt ei maailmaani kaada mutta kuitenkin tuli taas itselleni todistettua että olen aika sinisilmäinen, pitäisi olla varovaisempi..

Pysykää kaukana, mie olen ongelmamagneetti!