Viime yönä babyn syötön jälkeen mietin kuinka onnekas olenkaan! Saan asua näin lähellä lapsiani ja lapsenlapsiani. Pystyn näin rauhassa ihan kahden kesken tutustumaan tähänkin uuteen tulokkaaseen.
Toki olemme aiemmin tavanneet mutta onhan se ihan eri asia olla kahteen pekkaan pidempi aika kuin muutama tunti vanhempien ja veljen läsnäollessa. Nyt voin jo sanoa tuntevani poikaa, koen saaneeni aidon kontaktin. Olisi tosi surullista jos olisi pitkät välimatkat.

Viime yö ja tämä aamupäivä mennyt vähän huonommin kuin eilinen ja toissapäivä, pojalla ei oikein kaikki asiat ns "kohdillaan" kun tarvii aina kiekaista välillä. Keuhkot hällä totisesti kunnossa! ;)
Mutta kivaa on ollut. Parin tunnin päästä tulevat hakemaan pois.