Heräsin aamulla puoli seitsemän aikaan, tuijottelin tyhjyyteen puolisen tuntia ja menin takaisin nukkumaan, heräsin klo 11. Iltapaivä meni sairaalassa.

Poika reipas mutta ilmeisesti ajatukset kulkevat paljon nopeammin kuin pystyy nyt puhetta tuottamaan eli tuskastuu välillä kun ei saa sanottua ihan kaikkea mitä yrittää. Mutta kyllä ne sieltä kuitenkin löytyy ne vaikeammatkin sanat kun malttaa keskittyä :)

Onneksi poika on peruspositiivisella mielellä, edesauttaa kuntoutumista. Äidin poika ;P

Illalla olinkin sitten puhelimessa ex-miehen jätesanko. Pahaa oloaan purki minuun aika ikävälläkin tavalla ja lopulta löi luurin korvaan. Jäin kauheaan vapinaan mutta onneksi tajusi tilanteen ja soitti hetken päästä, pyysi anteeksi käytöstään. No, auttoi häntä se purkaus jaksamaan.

Itse olen nyt niin poikki että tosiaan en aio mennä töihin huomenna enkä ylihuomennakaan. Menetän toiseltakin viikolta siis rahaa mutta mun on nyt saatava pääni tasapainoon ennenkuin olen valmis "viihdyttämään" asiakkaita.

Miniän kanssa puhuttiin tänään tosi pitkään puhelimessakin, on kuin olisin saanut toisen tyttären. Tämä on lähentänyt meitä entisestään ja tunne on totisesti molemminpuolinen. Rakas ihminen on Hänkin.

Nyt nukkumaan
1526633.jpg