Kovasti on mietityttänyt elämäni ihan noin yleensä. Paljon ikäviä muistumia tulvahtanut kimppuun, ahdistusta ja masennusta urakalla ilmassa.
Tekisi mieli lopettaa tuo työ joka tuntuu tuovan mulle aikamoista stressiä. En saa siitä enää jotensakin sitä haastetta mitä jossain vaiheessa sain, on ikäänkuin laitettu ahtaalle noitten omien suunnitelmien ja toteutusten kanssa. Muuttunut siitä miten alussa sovittiin. Ja nyt oikeastaan kaipaisinkin siihen työkavereita eli koko homma ei olisi niin paljon mun harteilla. Ovet ei menisi kiinni kun olen sairas yms. Syyllisyysttä poden liikaa taas.
Ensi viikolla palaan työn pariin ja se jännittää. Lähinnä asiakkaitten kohtaaminen pitkän tauon jälkeen eli miten suhtautuvat.

En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Nautin tästä vapaaherruudestakin..
Ja raha-asiatkin rassaa.. Taidan joutua lopettamaan ylellisen siivouksen..
Jos vain olisi sitten varaa myös harrastaa, toteuttaa itseään.
Voi pojat kun taas tuntuu ettei mikään onnistu!

Huomenna tulee poju ja lähtee sunnuntaina.