Olen myös päässyt kiinni ajatuksesta jossa huomaan kokevani itseni huonommaksi kuin monet muut. Siksi välttelen tapaamisia kun en usko olevani riittävä tjtn.
Jos tapaan useamman ihmisen niin jälkeenpäin olen varma että mun seura ei ollut miellyttävä, vetäydyn.
Järjen tasolla tiedän että olen useasti tässä ajattelussani väärässä. Tunnepuoli kuitenkin vie voiton. Taas.

Olen elänyt lapsuuteni, nuoruuteni, aikuisuuteni kuunnellen äitini moitteita minusta, muista ihmisistä selän takana jne. Jollain tasolla siis kuvittelen muittenkin inhoavan minua.

Ihminen on vaikea, ennen kaikkea itselleen!
Ja tän ihmisen kanssa mun on elettävä, ei ole helppoa!
725823_need_help.jpg456185.jpg